Vihreän siirtymän mukaiset tukipoliittiset ohjaustoimet yhdistettynä geopoliittiseen maailmantilanteeseen tuovat uusiutuvan energian ja ravinnekierron toimialalle paljon uusia toimijoita ja innovaatioita.
Kirjoitin tammikuussa 2020 edellisen blogitekstini toimialan tilanteesta: .
Tuolloin, vajaa kolme vuotta sitten kukaan meistä ei voinut aavistaa, millaisia globaaleja kriisejä olemme kohdanneet sen jälkeen ja kuinka näiden kriisien kerrannaisvaikutukset todella iskivät suoraan toimialamme ytimeen. Uusiutuvan energian tarve ja ruoan alkutuotannon tarvitsemat tuotantopanokset peltojen maanparannus- ja lannoitevalmisteista loivat hetkessä markkinaehtoisen tarpeen hyödyntää olemassa olevia materiaaleja ja sivuvirtoja entistä tehokkaammin. Näiden perustarpeiden tyydyttämisen yhteydessä on alettu puhumaan yhä laajemmin huoltovarmuuden ja omavaraisuuden merkityksestä.
Toimialan ja uusien innovaatioiden kehittämiseksi on tullut ja tulossa uusien rahoitusmuotojen kautta ennen näkemättömiä panostuksia EU:n Vihreä siirtymän tukipoliittisten ohjauskeinojen kautta (JTF, EAKR, ESR, RRF jne.).
Isot ja nopeat muutokset tuovat ja ovat tuoneet uusiutuvan energian ja ravinnekierron toimialalle paljon uusia toimijoita. Nämä yritykset puhuvat ajan hengessä tuovansa ratkaisuja energia- ja lannoitekriisin selättämiseksi, kukin tavallaan.
Uusilla toimijoilla en tässä yhteydessä tarkoita vain uusia perustettuja yrityksiä, vaan todella isotkin suomalaiset toimijat eri aloilta ovat lyhyessä ajassa alkaneet viestiä esimerkiksi maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen hyödyntämispotentiaalista.
Kiihtyvä kysyntä houkuttelee alalle pikavoittojen tavoittelijoita
Kun palataan ajassa taaksepäin viisi tai kymmenen vuotta, niin meitä toimialan kehittymiseen ja potentiaalin uskoneita tahoja oli Suomessa vain kourallinen.
Ylikuumentuminen luo vaaran osaoptimoinnille, jossa alalle tullaan pikavoittojen toivossa tuotteistamaan uusia maanparannus- ja kierrätyslannoitevalmisteita yksittäistä raaka-aine ja sivuvirroista.
Tutkimus- ja oppilaitokset sekä yrityskiihdyttämöt ovat avanneet opintolinjoja ja projekteja ajan hengessä synnyttämään uusia ratkaisuja toimialan kehittämiselle. Tässä toimialalla vallitsevassa mahdollisuuksien täyteisessä kasvuhurmoksessa toivoisi kuitenkin kaikilta osapuolilta malttia ja ennen kaikkea ymmärrystä siitä, että kestävälle pohjalle rakennettavat liiketoiminnallisesti kannattavien ratkaisujen rakentaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista.
Itselläni on ollut etuoikeus työskennellä kierrätys- ja ympäristöpalveluiden toimialalla yli 10 vuotta, joista viimeiset neljä vuotta yrittäjänä. Tänä aikana olen saanut seurata toimialan kehitystä ja käynnissä ollutta murrosta erityisen läheltä, myös toimialan kehityksen tärkeimpien mahdollistajien eli raaka-aine ja sivuvirtojen tuottajien näkökulmasta.
Kiertokasvun asiakasryhmistä nostan esille metsäteollisuuden. Vuonna 2012 useimmat metsäteollisuuden sivuvirrat luokiteltiin ympäristölainsäädännön mukaan jätteiksi. Menneen vuosikymmenen aikana metsäteollisuuden yrityksillä oli mahdollisuus hakea tehdas- ja sivuvirtakohtaisesti EoW-statusta (End of Waste) eli tuotteistaa sivuvirtojaan.
Tuotteistus ja jätestatuksen päättyminen pääosin puhtaille ja hyödyntämiskelpoisille luonnonmateriaaleille on luonut edellytyksiä ja vaihtoehtoja kehittää entistä monipuolisemmin markkinaehtoisia ratkaisuja ja hyödyntämiskohteita.
Uusi heinäkuussa 2022 voimaan astunut lannoitelaki luo entistä suoraviivaisemmat mahdollisuudet sivuvirtojen hyödyntämisvaihtoehdoille. Kiertokasvun asiakasprojekteissa olemme muun muassa kehittämässä kokonaisvaltaisesti yksittäisten tehdasyksiköiden sivuvirtojen arvoketjuja. Projekteissa on tunnistettu, että osaoptimointi ei välttämättä tuo parasta mahdollista lopputulosta kokonaisuutta ajatellen.
Yhä useammin kuulemme metsäteollisuuden asiakkaalta kommentteja: ”Tälle jakeelle on vuoden 2022 aikana ilmaantunut useita ottajia, mutta sen jälkeen meille jää edelleen nämä haastavimmat jakeet hyödyntämättä”. Näissä yhteyksissä korostuu pitkäaikainen kokemus ja näkemys sivuvirtojen käsittely- ja hyödyntämispotentiaalista, jossa myös haastavimmille sivuvirtajakeille haetaan ratkaisuja, ilman osaoptimointia. Parhaassa tapauksessa ratkaisut täydentävät toisiaan ja on toivottavaa, että mahdollisimman moni uusi, innovatiivinen ratkaisu kestää myös aikaa.
Nyt, kun elämme globaalia energia- ja lannoitekriisiä, on helppo laskea, että korvaavien ratkaisujen ja tuotteiden luominen uusiutuvista raaka-aineista ja sivuvirroista on kannattavaa ja hyödyttää kaikkia osapuolia.
Peräänkuulutan kuitenkin kaikilta osapuolilta pitkäjänteisyyttä ja kylmähermoisuutta. Kehitettävien ratkaisujen tulee kestää aikaa ja muutoksia. Kun rauta on kuumaa, tekee mieli takoa. Mutta mikä on alan tulevaisuus, kun EU:n tukipoliittiset rahavirrat tyrehtyvät ja energian hinnat tasoittuvat?
Ari-Pekka Hongisto
Toimitusjohtaja, kiertotalousasiantuntija
ari-pekka.hongisto@kiertokasvu.fi
+358 40 358 0077
Kiertokasvu, Ruthon Group Oy