Kiertokasvun sisaryhtiön Ruthon Services Oy:n toimitusjohtajalla Esa Yli-Mäyryllä on yli 30 vuoden kokemus sekä kierrätyslannoitetuotteiden että kasvualustojen koneurakoinnista. Koneurakointityö kattaa kokonaispalvelun tuottamisen ja itsenäisen työnjohtamisen asiakkaan tuotantopaikalla jätteiden vastaanotosta lopputuotteeseen asti, kuten lietteen vastaanoton, kompostien käännöt, lämpötilojen mittaukset ja näytteenoton sekä multatuotteiden esisekoitukset, seulonnan ja myyntikuormauksen niin multatuotteiden valmistajien, kaupunkien kuin kuluttajienkin tarpeisiin.
”Jätealalle päädyin aivan sattumalta lähes 30 vuotta sitten kuultuani, että Atrialle tehtiin tuolloin kompostointia varten kenttää. Siitä lähtien olemme tehneet ympärivuotista urakointia jätteenkäsittelyn ja kompostoinnin parissa laajemminkin. Vuonna 1999 mukaan tuli myös multatuotteiden valmistus.
Hapen puute on edelleen yleinen ongelma kompostoinnissa
Esimerkiksi Alajärven seudulla vastasimme 17 vuoden ajan ympäristökuntien jätevesilietteen kompostoinnista. Kyllä siinä on oppia tullut – ei se alussa kovin hyvin onnistunut. Mukana oli monenlaista jätejaetta, joissa kaikissa oli erilaiset kuiva-ainepitoisuudet. Komposti oli aluksi liian tiivistä, ennen kuin vähän muuteltiin kuivikkeita ja seosaineita. Siihen aikaan näitä piti vielä opetella kantapäänkin kautta.
Nyt kun kompostoinnin osalta on kertynyt oppia jo kohta 30 vuotta, näkee jo silmämääräisesti, onko seos sopivaa ja lähteekö se lämpenemään. Edelleen kuulee monesta paikasta, että prosessi ei tahdo lähteä käyntiin. Taustalla on usein joko vääriä menetelmiä tai seosaineita, joiden kanssa on aika tarkkaakin, että ne ovat oikeaa laatua. Seoksen pitää olla myös kuohkeaa, jotta se saa happea. Yleisin syy epäonnistumisten taustalla on, että seokset ovat liian tiiviitä. Onnistuminen riippuu tietysti vastaanotetun jätteen koostumuksestakin, minkälaista se on – kuinka märkää tai kuivaa. Kuiva-ainepitoisuuksien ja hiili-typpi-suhteen on oltava oikeat, jotta tulisi laadukasta jälkeä. Me valitsemme seosaineet sillä tavalla, että kaikki natsaa keskenään.
Huippuhetki on, kun komposti lämpenee talvipakkasessakin
Kun minäkin näin pienessä kylässä asun, niin epäilijöitäkin oli ja työlleni jopa hieman naureskeltiin, kun hommaa aloittelin. Silti uskoin asiaan ja siinä onnistuin. Joskus, kun ne kompostin sekoitukset ovat siinä, tulee mieleen, että lähteeköhän ne ollenkaan lämpiämään. Kun viikon-parin päästä näkee, että niin ne vaan lähtevät talvellakin lämpiämään, niin ne ovat olleet mukavia hetkiä. Viime aikoina haravointijätteen kanssa on tosin ollut helppoa, sillä se saa olla talvipakkasilla rauhassa.
Kun hommat hoidetaan vielä ympäristöystävällisesti ja jätetään mahdollisimman pieni hiilijalanjälki, niin siitä se motivaatio muodostuu – ettei pääse valumia luontoon kentän ulkopuolelle, katsotaan, että viemärit pelaavat, pidetään paikat siisteinä ja koneista hyvä huoli, jotta ne eivät vuotaisi öljyä ja päästöt pysyvät sallituissa rajoissa. Näistä olemme saaneet mieltä lämmittävää palautetta, että meihin voi aina luottaa. Jätealallahan voi sössiä aika lailla, jos hommat rupeaa menemään väärin, mistä edelleen aina toisinaan saa valitettavasti lukea negatiivisia otsikoita.
Entistä tiukempaa laadunvalvontaa niin komposteissa kuin mullantuotannossakin
Ala on muuttunut viime vuosina hirmuisesti erityisesti laadunvalvonnan osalta. Esimerkiksi Ruokavirasto tutkii tuotteet tosi tarkasti muun muassa E. coli -bakteerien ja salmonellan varalta, ja myös kenttien päästöjä seurataan. Viranomaisvalvonnan lisäksi on tullut omavalvonta ja -näytteenotto, mitkä parantavat tuotteiden laatua.
Myös multatuotteissa on tarkat laatuvaatimukset, ovatko ne esimerkiksi lopputuotteen käyttötarkoituksen mukaisia vai eivät. Liian aikaisin tai väärässä kohtaa tuotantoprosessia otetut näytteet eivät välttämättä anna luotettavia analyysituloksia. Oikeisiin tuloksiin päästään vasta silloin, kun multa on ehtinyt tasaantua varastossa. Meillä on toistaiseksi mennyt näin vaatimattomasti sanottuna niin, että kun normaalia yritetään niin priimaa pukkaa!
Kipinä yrittäjyyteen syttyi pikkupoikana maatilalla
Tein traktoriurakointia yrittäjänä jo ennen näitä hommia. Maanviljelyksestä, pyöräkuormaajista ja traktoreista minulla on pitkä kokemus. Setämieskin toimi traktoriurakoitsijana ja pääsin jo aivan pienenä seuraamaan vierestä maatilojen toimia. Siitä varmaan syttyi minullakin kipinä jo pikkupoikana lähteä yrittäjäksi.
Nyt perheemme on vahvasti yrityksessämme mukana. Vaimoni Heli Yli-Mäyry hoitaa esimerkiksi kirjanpidon ja palkanmaksun, tarkistaa kuormauskuitit, vastaa taukotilojen siivouksesta ja työpyykistä – sitä nimittäin tulee kurakeleillä tosi paljon – auttaa koneiden siirrossa työmaalta toiselle ja kitkemme yhdessä tuulilevitteisiä rikkaruohoja pois valmiiden multakasojen päältä kesäisin. Kolme poikaamme työskentelevät muun muassa koneenkuljettajina, itsenäisesti työmailla, seulovat multatuotteita ja tekevät sekoituksia. Tarvittaessa mukana on myös kausityöntekijöitä.
Tämä työ vaatii harteilta paljon, kyllä se kuntoilua vaatii. Sen vuoksi lenkkeilen, pyöräilen ja hiihdän jonkin verran. Tässä on kuitenkin tulevaisuuden näkymät ja ympärivuotista hommaa tarjolla nuoremmillekin, jos konehommat sekä laadukas ympäristönhoito kiinnostavat.”
(muokattu 15.10.2020)